Tervetulotoivotuksiksi saat märkiä pusuja..

Aivan ensiksi painotan, että kennel on täysin virtuaalinen, eli tällä sivustolla esiintyvät koirat ja muu materiaali eivät ole olemassa oikeassa elämässä. Myöskään koirien tiedoilla ei ole yhteyttä koirien kuviin. Jos et tiedä mikä on virtuaalikennel, suosittelen lukemaan tämän ja sen jälkeen palaamaan asiaan.

Kuten jo varmaan huomasitkin, tupsahdit sisään virtuaalikenneliin, joka kantaa nimeä Lasienkelin. Nimi pelkästään antaa hyvän uvan kennelistä - eikö sinullekin tule mieleen jokin kaunis koirarotu, lumen kuorruttamat tasaiset pellot ja kuuran peittämät koivut. No tuota ehkä asia jokseenkin on niin; konkreettisesti kennel on pystytetty sellaiseen pikkukylänjämään nimeltä Lusi, jossa naapureita on harvakseltaan ja S-markettia ei nimeksikään, puhumattakaan ostosparatiiseista. Meitin pintäsuurta kotiasumusta ympäröivät pellot ja metsät, jotka edellämainitun kuvauksen mukaan ovat varsin kauniita ja koiraystävällisiä mahdollisuuksineen lenkkeillä ja muuten harrastaa kaukana hälystä ja melusta.

Mitään ruusuilla tanssimista juttu ei kuitenkaan ole - ymmärräthän varmaan, että koiralauman kanssa elo ei aina ole helppoa - varsinkaan kun mukaan mahtuu kovapäisiäkin tapauksia ja kirsikaksi kakun päälle olen ihastunut suuriin rotuihin, eli senkään puolesta ei helpotusta löydy. Varsinaista kasvatusrotua en minä onneton ole kyennyt valitsemaan, mutta sanottakoon niin, että täältä löytyy FCI 8 -roturyhmän koiria, noutajia. En kiellä, etteikö lauman sekaan olisi eksynyt yksi tai kaksi tai muutama muunkin rotuinen koira näiden vuosien varrelta...
Kaikella tarmollani ja voimallani pyrin pitämään koiramäärän mahdollisimman pienenä, eli niitä koiria ei tule lisää ennen kuin minulla varmasti on aikaa panostaa kunnolla niihin kaikkii ja niin päin pois. Vastuullinen kasvattaja (kuten minä) ei myöskään harrasta pentutehtailua eli pentueita Lasienkelin-nimen alle syntyy vain vähän. Vanhemmat valitaan huolella ja tarkoin katsoen rodunomaisuutta, luonnetta ja terveyttä.

Harrastuksista sen verran, että minä olen sen verran akti koiraihminen että olen monesta lajista kiinnostuneena kokeillut koirilla jos jonkinmoista pulloballia, ehkä eniten kuitenkin harrastetaan agilityä, tottelevaisuutta ja jossain määrin näyttelyitäkin riippuen koirasta. Paimenilla painotetaan lisäksi vahvasti paimennukseen. Koirien kisauttaminen ei minulla ole mikään kovin vakava juttu, vaan kisoissa käydään silloin kuin jaksetaan (lue: silloin kuin kisoja järjestetään) ja jos menee hyvin niin toivon mukaan mukaan saataisiin tuloksiakin (lue: minulla on niin huono tuuri ettei niitä tuloksia juuri tule). Pakkopuuroa en ole tästä halunnut tehdä.

Välillä sitä pistää miettimään, onko jutussa mitään järkeä - kentälle kun pitää aina lähteä autolla, pakata koirat mukaan ja kestää lähtö- ja matkaruljanssi, treenata se tuntinen kenties keskittymiskyvyttömän koiran kanssa (anteeksi Fiia, en tarkoita sinua) ja sitten pakata koko konkkaronkka uudelleen autoon ja palata kotiin vain hetkeksi istahtamaan ennen iltaruokaa ja päivän viimeistä lenkkiä. Koirat ottavat ja antavat, mutta ehkä kuitenkin hitusen enemmän antavat, ja sen takia minäkin tätä jaksan pyörittää. Onhan nämä aikamoisia hanipupuleita, vai mitä Daithí?

Toivotan sinut nyt tervetulleeksi tutkimaan koiria ja muita sivunosia paremmin, toivottavasti viihdyt!

♥ Camilla & koirakko
S-posti || Karvaturrit